just the way you are

Pakko tulla tänne nyt kirjottaa tästä, koska halun että ihmiset tajuu jotain.
Mulle on tullu paljo palautetta siitä, kuinka yritän olla ns"psykologi", koska kirjotan raskaita asioita tänne blogiin. Eihän se asia nyt niinkää ole. Mä kirjotan blogiin sitä mitä mä haluan.. täähän on mun blogi. Mun blogi on alunperin ollukki lifestyle/mielipide blogi. En mä pakota ketään sitä lukemaan. Jos joku ei tykkää niin ei tykkää, eikä sitä tarvi lukea.
Mä kirjotan paljo asioista mihin ihmiset ottaa kantaa ja laittaa kommenttia, mut en mä siltikää tykkää siitä että tullaan sanoo etten tiiä elämästä vielä mitään ja blää blää blää. Ehkä en kunnolla tiiäkkään, mut ne asiat mistä kirjotan on mun omia mielipiteitä.

On tullu myös paljo kommenttii siitä, kuinka en julkase kaikkia kommentteja. Ensinnäkin osa menee suoraan roskapostiin. Toiseks en nää syytä julkaista semmosia" oot huora" kommentteja, koska en oo missään vaiheessa jakanu itteeni kadulla.
Sitte tullaan sanoo kuinka en hyväksy kritiikkiä. Tottakai mä hyväksyn kriitikin, mut rajansa kaikella. Mä tykkään rakentavasta kritiikistä.. semmosta, että sanotaa mitä voisin tehä toisin ja mitä en. Mun blogi muuttuu sitä kautta aina paremmaks. Mun mielestä on vaa lapsellista tulla haukkuu tuntematonta huoraks mitä se ihminen ei oikeesti todellisuudessa oo..Joka blogissa näkee näitä haukkumis kommentteja. Ite annan vaan niitten nykyään olla, enkä välitä...mutta että kaikille näille anonyymeille tulis selväks nii en todellakaa ota sitä rakentavana kommenttina vaa haukkumisena, jota en oikeesti ymmärrä..

ylimielisyys

Ehkä mä korjaan teille nyt jotain. Ensinnäkin mä EN ole kultalusikka suussa syntyny, enkä oo lellitty kakara. Jos oisitte lukenu mun viime blogin missä selviää aika paljo mun asioita nii tietäisitte niitä faktoja. Ne asiat tulee ajan mittaan tässäkin blogissa selville, mutta kiltit ihmiset jotka luulette että oon lapsi joka saa kaiken haluamansa nii asia ei ole noi enkä todellakaa elä mitään "prinsessojen täydellistä elämää "

Ite oon aina pyrkiny siihen, etten arvostele ihmistä ulkonäön perusteella tai varsinkaan sen perusteella mitä oon joskus kyseisestä henkilöstä kuullu. Se ei vaikuta siihen , et tuomitsisin sen ihmisen heti. Niiku sanoin nii ennakkoluulot pois. Jos joku on jostain jotain mieltä ei tarkota sitä, et sun pitää olla samaa mieltä.

Kysymyksiähän pyörii.. Mitä tarkoitetaan ylimielisyydellä ? Minkälaista on ylimielinen käyttäytyminen ?

Oon ite huomannu mun joistain kavereistaki sen ylimielisyyden. Kiinnostaa vaan omat asiat, ite on tärkeempi, ei kuuntele muita vaa selittää vaan ittestään.. ei kukaan jaksa kuunnella/katella semmosta. Suoraan sanottuna ylimielinen ihminen on itsekäs.

Ite en nimittäin ainakaa ymmärrä ihmisiä keitten maailma pyörii vaan siinä oman navan ympärillä, jos itellään on kaikki hyvin nii sitte on kaikilla. Ei välitetä paskaakaa muista. Mä en ainakaa arvosta itsekeskeisiä ihmisiä tai varsinkaa niitä ketkä arvostelee muita vaan, koska luulee ite olevansa parempi. Kellään ei oo varaa arvostella toista, koska kukaan ei oo täydellinen. Ei kukaan oo syntyny täydelliseks, eikä kenestäkään tuu täydellinen . 

Jos on oikeesti nii itsevarma, että tietää olevansa kaunis, omistavan hyvän kropan ja luulee muutenki olevan haluttu niin okei ymmärrän asian tähän asti, mut en ymmärä et miks pitää muita alentaa oman "paremmuuden" takia.

Sanon tän vaan, koska ennakkuloojen takia ja sen takia millasen käsityksen ihmiset musta on saanu ulkonäön yms perusteella on aivan väärä. Kuulen usein sitä, et " hei sä oot aivan erilainen ku kuvittelin " .. Musta saa ihmiset usein väärän kuvan.

Jokainen ihminen on arvokas. Miettikääpäs omaa käytöstänne pikkuse !

Rakastaa vai eikö rakasta

Ollu aivan sekasi koko päivän, eikä mistään oo tullu mitään..

Miks pitää valehdella, kun voi puhua tottakin?

Miks tiuskia, kun voi puhua nätistikkin?

Miks satuttaa, kun voi olla satuttamattakin?

Miks pettää luottamus, kun sen voi pitää ?

Miks olla surullinen, kun voi olla onnellinen?

Miks vihata, kun voi rakastaa?

Oon miettiny, että minkä takia ihmiset lupailee asioita mitä ei pidä ? ja minkä takia se lupaus minkä on luvannut on nii vaikea pitää ? Moni lupailee ikuista rakkautta , mutta voiko sitä oikeesti luvata ? Voiko toiselle sanoa sen lauseen :" en ikinä jätä sua " , "en ikinä petä ", "enkä varsinkaan satuta" . Mun mielestä kaikki nuo kolme lausetta on liian suuria  luvattavaks, koska jokainen meistä tulee jossain vaiheessa rikkomaan ne. Ehkä ei tänään, ehkä ei huomenna, mutta jossain vaiheessa.  Ehkä ei kaikkia, mutta ainakin yhden niistä. 

Pettäminen on iso asia ja aina miettii omalle kohdalleen sitä, että pystyiskö antamaan sille rakkaalle anteeksi pettämisen. Ainahan sanotaan, että jos tarpeeks rakastaa nii kaiken pystyy antamaan anteeks. En ite tiiä pystyisinkö antaa pettämistä anteeks. Rupeis vaan miettii, et "koskakoha se tekee uudestaa sen" "mitä jos mussa on joku vika, enkä riitä " . On raskasta kulkee nuo ajatukset mielessä päivästä toiseen.

Jos mua petettäis tulis ainaki se tunne, että mä en riitä. Mussa ei oo tarpeeks jollekki.

Varmasti, jos sitä rakkautta oikeesti löytyy kaiken pystyy antaan anteeks, mutta jatkuisko suhde normaalisti sen jälkeen ? Moni vamaa miettii myös sitä, että kannattaako tunnustaa jos pettää ? mitä jos se toinen ei sais koskaa tietää. Eihän mut sit tartte kertoo..

Mun mielestä se asia ei oo noi. Mä en ainakaa pystyis elää semmosen asian kaa, et oisin jollekki läheiselle aiheuttanu tommosta mielipahaa eikä se edes tiedä siitä.. Kyllä mulla ainaki rupeis pikkuhiljaa omatunto kolkuttaa.

Jos totta puhutaan on mullekki annettu pettäminen anteeks ja oon tosi kiitollinen siitä. Mä kadun mun tekoja niiku varmaan kaikki, jotka sen on tehnyt. Sitä kautta ainaki tajusin sen, että on maailmassa ainakin se yks ihminen kuka mua oikeesti rakastaa ja kuka tekis mitä vaan, että sais pitää mut vieressä.

Niin ja täähän oli vaa mun mielipide asiaan. Ei kaikilla välttämättä oo sama. Mä en hyväksy pettämistä ja se siitä. Mites te ? minkälaisia mielipiteitä teillä on tähän ?

"kerran pettäjä aina pettäjä", en menis sanomaan. En alleviiva tuota asiaa. Ihmiset muuttuu, jos sitä haluaa. Jos sä kerran petät ei se tee susta pettäjää. Miettikää näitä asioita, oikeesti ja sitä, että mitä kannattaa tehä ja mitä ei.

Mun mielestä se rakkaus on sitä, että pystyy antaa vapautta eikä kytätä toisen joka ikistä liiketta. Pitäis luottaa ilman, että tarvii lukea tekstarit yms. Oon ite huomannu, että se luottaminen ei välttämättä oo aina nii helppoa. Vaikka kuinka haluis, et asiat on hyvin ja et pystyis luottaa nii se ei todellakaa oo aina nii helppoo.

Ku rakastaa nii rakastaa sille ei voi mitää. Eihän sitä ite päätä kehen rakastuu. Sydän vie mukanaan. Ehkä väärälle tielle tai sitte oikeelle. Pää sen päättää kumpi tie on oikee. Kannattaa valita se oikea polku, ettei sit myöhemmin kaduta.

nimimerkillä kokemusta on

Bruno mars- When i was your man

Liian laiha, Liian iso ?

Mun on nyt pakko kolmatta kertaa tänään tulla tänne kirjottaa..Nimittäin yhestä mielipide asiasta ku lihavuus/laihuus..

Tullu huomattua, että tämmöset ns vähän tukevat ihmiset, ku lisäilee facebookkiin kuvia missä näkyy maha yms. Sit kirjotellaan siihen kuvaan, että " kiva maha , kato mun mahaa " 'Pitääkö se kuva lisätä, jos se ei miellytä ? Tai jos oot ittes mielestä lihava nii pitääkö sitte vetää turpaan kaikkea hyvää ja sit ihmetellä, että miks lihoo.

Sama juttu näillä , jotka on laihoja ku korviin tulee aina et " yhyy oon nii läski " .. Tiiättekö te ihmiset, jotka oikeesti ootte laihoja, että vähä isompi ihminen tekis ehkä mitä vaa, että sais sen vartalon mikä teillä on ja te valitatte siitä, että ku ootte nii isoja ettei ees kehtaa pitää tiukkoja vaatteita päällä.

On ihmisiä keillä on anoreksia tai on muuten vaa pieni kokoinen ollu pienestä asti. Ne on asioita mille ei voi mitää ja pitää vaa elää sen kaa.  Ei mun mielestä oo mitenkää hienoa, että kylkiluut sojottaa paidan läpi ja kasvot rupee menee sisäänpäi, saati sitte että tulee lonkkaluut housujen läpi ja jalat on ku pulkannarut. Onko se jotenki hienoa kateltavaa, oikeesti ? Ihmisessä pitää olla jotai mistä ottaa kii ja naisella pitää olla muodot.

Mä oisin mielummin ite ainaki pikkusen isokokosempi, ku liian laiha. Vai mitä te sanotte ?

Mun tarkotus ei todellakaa oo loukata ketää .. On tullu huomattua nyt tässä, että jotku "esittää/leikkii" että " emmä pysty syömää tota, mä lihon", " oksennan aina ku syön jotai" ..hei cmooon oikeesti !

Mä tiedän ihmisiä, jotka on käyny läpi tätä. Vaikeaa anoreksiaa. Se aika oli suoraansanottuna yhtä helvettiä. Piti kattoa koko aja mitä laittaa suuhunsa, siis jos ees laitto jotain suuhunsa. Aamulla ensimmäisenä lenkille ja illalla viimesenä lenkille. Sä olit oman elämäs vanki. Sua kontroloitiin. Sä et kontroloinu itseäs. Et tehny omia päätöksia, vaa olit vanki sille anoreksialle. Siitä ei ollu pääsya pois. Sitä ei oo kiva kattoa vierestä. Mä uskon, että kukaan joka oikeesti tietäis miltä se tuntuu ei halu kokea sitä. Se on raskasta, koska ei ite tajua olevansa sairas. Ei sitä ymmärrä, vaikka läheiset sanoo että " sä oot sairas, sä tarvit apua " . Sillo ei todellakaa oo oma ittensä. Syyttää kaikkia muita siitä mihin jamaan on menny. Ku kattoo peilii näkee pelkän läskikasan, vaikka oikeesti on vaa pelkkää luuta ja nahkaa. Luut tulee esii joka ruuminosasta. Ei oo läskistä tietoakaa. Ei se mee sinne omaa päähä, koska niiku sanoin oot oman elämäs vanki.

Kannattaa miettiä oikeesti, jos jollain on tämmösiä ongelmia, että mihin se pahimmassa tapauksessa menee. Sen läpi käyminen ei oo mitään semmosta mitä te haluisitte. Mä oon auttanu nii monia ihmisiä kellä tämmösiä ongelmia on. En halu, et sitä tapahtuu kellekkää. Ainakaa niille, ketkä mulle on läheisiä

Mun pointti on vaa tässä, että jokainen on täydellinen siinä vartalossa minkä on saanu.. Ei sitä tarvi ruveta muokkaa ja se, että itsemurhia tai tämmösiä ei todellakaan kannata vartalon takia ees ajatella. Te ette halu käydä läpi sitä. 

kuvat otettu täältä : weheart it                                                                             KIITOS